Miu on nyt puolitoista vuotta ja oppinut viime aikoina kovasti uusia taitoja.

Käytöstavoista käy kiittäminen Santtua, joka on opettanut Miulle kiittämään ruuasta ja laittamaan käden suun eteen yskittäessä. Miu käy myös hoidossa hienosti potalla, eikä vaippaa tarvitse vaihtaa hoitopäivän aikana. Kotona potalla käynti ei suju yhtä mallikkaasti, ehkä pottaseuran puutteen vuoksi.

Paljon käytös- tai pottatapoja arvokkaampia ovat kuitenkin Miun uudet kommunikaatiotaidot. Sormella osoittelu on palvellut Miuta puolen vuoden ajan, mutta ei auta monimutkaisempien tarpeiden kertomiseen tai esim. jos haluttu esine ei ole näkyvissä. Puolitoistavuotissynttäreillään Miu ilmaisi äidilleen halunsa ensimmäisellä nelisanaisella lauseella: “äiti kiltti anna traktori”. Sininen Lego-traktori ja legot yleisestikin ovat lempileluja. Pääsääntöisesti Miun käyttämät lauseet ovat nykyään komennuksia vanhemmilleen tyyliin: “lakki päähän” tai “piirtää” tai “sukka takasin” tai “kylpyyn”. Myös laululahjoja löytyy keinutoukalla ratsastettaessa “ihahaa ihahaa epo irnahtaa”. Jos Miu yrittää nykyään kitistä, niin sanomalla hänelle: “Miu ei kitise, Miu sanoo mitä Miu haluaa” saa yleensä hyvän vastauksen, joskin se on aika usein “pipari”.

Miu syö nykyään ihan mitä vaan, välillä enemmän, yleensä vähemmän, mutta ei mielellään samaa ruokaa toistuvasti. Kaikkein pahinta on, jos ruoka on kuumaa, jota Miu muistaa aina tarkistaa kysymällä ennen lusikkaa “kuumaa?”. Hän myös mielellään syö itse, mutta siinä tulee kyllä sotkua, joten yleensä vanhemmat syöttävät. Miu juo ruuan kanssa maidon tavallisesta lasista pillillä, mikä on tietenkin aika erikoista. Se on myös vanhempien mielestä erikoista, miten voi syödä niin vähän ja kakata niin paljon. 

Miun paras “kaveri” on pappa, joka on käynyt usein katsomassa ja hoitamassa Miuta. Aina kun ovikello soi, Miu juoksee ovelle toiveikkaana hihkuen “pappa, pappa”. Jos siellä on joku tylsä tyyppi, kuten kuin isi tai äiti, niin innostus laantuu. Miu on ollut yhden viikon ja muutaman viikonlopun mamman ja pappan hoidossa, jolloin ohjelmassa on ollut myös leikkejä Salon pikku-pikkuserkkujen Annan ja Onnin kanssa, ja isomummun moikkaamista.

Miu rakentaa legoista mielellään isoja rakennelmia, torneja ja muureja ja osaa jo itse tehdä oikein hienosti perinteiset palikkatestit. Miun lempileikit ovat takaa-ajoleikkejä, jotka hän aloittaa lähtemällä juoksemaan pakoon ja sanomalla “kovaa”; piirtäminen, jota hän tekee päivittäin; hiekkalaatikkoleikit lapiolla ja ämpärillä; ja mikä tahansa leikki jota 5-vuotiaat pojat puistossa leikkivät, joihin hän aina haluaa mennä mukaan, joskin pojat ihmettelevät lähinnä, että mitä toi tyyppi haluaa.

Kaiken kaikkiaan Miu on jo oikein fiksu ja nätti ja taitava tyttö, vaikkakin esitetty näkemys voi olla lievästi puolueellinen.